Kun työ tuntuu, tuntuuko myös tunteet?

Työelämässä on pitkään vallinnut ajatus, että tunteet pitäisi jättää narikkaan. Ammattimaisuus tarkoittaisi muka viileyttä ja tunnetta hallinnasta, myös silloinkin kun sisällä kuohuu.

Mutta entä jos juuri se, että työ tuntuu, onkin merkki siitä, että välitämme?

Työnohjaustilanteissa nousee usein esiin tunnekuormaa: turhautumista, riittämättömyyden tunnetta, pettymystä, innostusta tai jopa toivoa. Tunteet eivät ole työelämässä häiriö, vaan tärkeä osa kokonaisuutta. Ne kertovat, mikä meille on merkityksellistä.

Työnohjaus tarjoaa turvallisen paikan tutkia tunteita ilman kiirettä tai painetta ratkaista kaikkea heti. Kun saamme nimetä tunteemme, niistä tulee käsiteltäviä. Kun saamme jakaa ne, emme enää kanna niitä yksin.

Ehkä tärkein kysymys ei ole miksi tunnen näin? Vaan mitä tämä tunne kertoo minulle työstäni, itsestäni tai ympäristöstäni?

Mielestäni tunteet eivät vie meiltä ammattimaisuutta. Ne tekevät meistä ihmisiä työssämme.